perjantai 1. helmikuuta 2013

it's long story behind these scars ~

"luota vaan
sua kannattaa
rakkaus jälleen
edelleen"

tiiättekste sen tunteen ku ootte monta tuntia lääkärissä odottamassa ja se on yhtä tuskaa ? mä oon tutustunu tohon täs parin päivän ajan :D 

menin tosiaan torstaina lääkärille, koska mulla oli kita(?)risat turvonnu ja sain kuulla siellä, että mulla oli joku patti tai semmone siellä. se sit jouduttiin aukasemaan, ja tässä vaiheessa paljastan teille asian joka saattaa vähän naurattaa. mä pelkään neuloja. tai oikeestaan vaan lääkärineuloja. eniten niitä rokote ym. neuloja joissa on ainetta sisällä :I hyi, voitte kuvitella miltä musta tuntu ku mulle kerrottiin että ensin mun kitarisa puudutetaan neulalla ja sen jälkeen sitä viillettiin ja mun suu oli täynnä kaikki lääkärin instrumentteja. hyi, se oli ihan karmea kokemus.

selvisin kuitenkin hengissä,mutta tänään jouduin meneen kanssa takasi. ensin labraan tulehusarvoja katselemaan, siitä selvisin kutakuinkin hyvin. vaan kun lääkärille pääsin ja tämä määräsi antibiotin laitettavaksi lihakseen, siinä vaiheessa mulle tuli paniikki. yritin siinä sit kysellä et onko sitä pakko laittaa, eikö voisi jättää vaan ne antibiotit jotka sain edellisenä päivänä, pilleri muodossa. lääkäri sit sano että tuo paise saattaa uusiutua helpommin jos lihakseen ei laiteta antibiottia, joten jouduin sit suostumaan...

selvisin hengissä siitäkin, joskin melkein mursin äidin käden puristaessani sitä pakokauhun vallassa ja sotkin meikit kun itkin. kaikenlisäks niitä ruiskuja oli kaks eli jouduin tuplamäärän sitä kidutusta kestämään :I mutta i'm alive !

huomenna joudun vielä käymään tulehdusarvot katsastamassa, mutta siitä serpistä uskon kyllä selviytyväni. toivon mukaan sen jälkeen enää ei tarvii mennä vähään aikaan tuonne :I oon saanut ihan tarpeekseni, hyi !


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti